Talven odotusta

Paljon on tapahtunut sitten viime blogikirjoitukseni. On ollut sairastelua, toipumista, leireilyä, kirjoituksia ja vaikka mitä. Välillä tunnelin suulla on ollut ovi kiinni, valoa on tullut vain avaimenreiästä, mutta kuitenkin edes sieltä. Pikku hiljaa viilalla viilaten on kuitenkin reikää suurennettu ja nyt kajastaa jo ihan kunnolla, parempaan ollaan taas menossa;) eikä ole vielä edes kiirettä, sillä Turkin kisoihin on runsaasti aikaa. Joten edelleen maltilla kohti kisakautta.

Tällä hetkellä hiihtäjien keskuudessa harmia aiheuttaa lämmin sää. Tästä syystä hiihtämään pääsee vain harvoilla paikkakunnilla, joihin lukeutuu mm. tämän hetkinen sijaintini eli Rovaniemi.  Pyrkimyksenä on hiihtää mahdollisimman paljon, unohtamatta kuitenkaan jalkalenkkejä ja voimaharjoittelua, joita varsinkin nyt keleistä johtuen tulee ehkä hiukan enemmän kuin jos kelit olisivat paremmat. Mutta ei auta itku markkinoilla, kelit ovat samat kaikille ja kompromisseja täytyy tehdä. Eiköhän se lumi sieltä jossain vaiheessa tule.  Ja tuleehan se, kuten on aina ennenkin tullut, pitää vain jaksaa odotella..

Tässä parina päivänä on hiukan herättänyt huvitusta meidän ryhmän joukossa Lapin Kansassa ilmestynyt juttu, jossa Ounasvaaran ensilumenlatua sanotaan vaaralliseksi. Noh, saahan sitä jokainen mielipiteensä sanoa, tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että kaikki ovat pysyneet pystyssä eikä mitään haavereita ole sattunut. Ehkä ainoa vaara, joka tulee mieleeni, on hiihtää liikaa ja liian kovaa. Se vaara on tähän aikaan vuodesta aina olemassa, kun innosta pinkeinä jauhetaan ensilumilla menemään ja vauhtisokeus meinaa iskeä. Pitää vain malttaa ja mennä omaa vauhtiaan. Kyseisessä lehtijutussa ei tästä vaarasta puhuttu ollenkaan..

Lumea odotellen,
Sami
(ps. Nenäpäivän kunniaksi nenäkuva)