Näin leirityskauden lähestyessä loppuaan ajattelin jaaritella omia fiiliksiäni kuluneesta leirityskaudesta nuorten maajoukkueessa.
Ryhmään pääsy oli minulle kova juttu ja hyvä motivaattori lähteä rakentamaan uutta harjoittelukautta. Leiritykset joukkueen kanssa ovat tuoneet mukanaan vaihtelua harjoitteluun ja olen viihtynyt ryhmässä aivan älyttömän hyvin! Ei se maajoukkuestatus kuitenkaan minua yhtään enemmän ammattilaiseksi ole muuttanut ja asioiden harjoitteluahan nämä junnuvuodet vielä ovatkin!
Leirityskauden aikana olenkin kokenut niin ensimmäisen korkeanpaikan leirini, ensimmäisen verikokeeni kuin ensimmäisen dopingtestinikin. Hieronnassa käymistäkin on tullut harjoiteltua ja sen olen ehtinyt todeta erittäin rentouttavaksi ja miellyttäväksi touhuksi, ellei sitten satu olemaan aivan tukossa.. Ja aloittelija kun olen, olen ottanut myös ensituntumaa suksieni hoitoon poistamalla niistä ensi kertaa itse liisterit.. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ehkä se minustakin vielä joskus voitelumestari kehiytyy :)
Leirit ovat tuoneet vaihtelua erityisesti harjoittelumaastoihin. Etenkin Ramsau ja Ylläs ovat olleet mahtavia leiripaikkoja. Ramsau olikin oikeastaan yhtä lailla elämysmatka siinä missä hyvä ja onnistunut leirikin. Kaikkiaan leirit ovat olleet antoisia. Ryhmämme tytöt ovat niin loistavaa treeniseuraa kuin iltaista juoruseuraakin, poikien seuraakaan väheksymättä. Ei niistä pojista kuitenkaan treeneissä iloa ole, vain selkää saa katsella! Janne on ollut meille urheilijoille kannustava ja ammattitaitoinen valmentaja, jolta on saanut kaikesta tekemisestä hyvin palautetta.
Valmistaudun alkavaan kauteen hyvillä mielin. Usko omaan tekemiseen on parantunut sen myötä mitä asioita on tehty huolella. Vaikka keskittyminen harjoituksissa saattaakin välillä hieman herpaantua tuttuja nähdessä, on se parantunut paljon edellisistä vuosista, kun halu tehdä asiat kunnolla on kasvanut. Paljon on siis opittu, mutta miinukseksi sanottaneen ettei rinnallevedon oikeaoppinen suoritustekniikka vieläkään oikein nappaa! Liekkö hieman harjoittelun puutetta havaittavissa..
Kaiken kaikkiaan en tiedä olenko sen taitavampi kuin ennenkään, mutta uusia kokemuksia on maajoukkueen mukana tullut! Ja täytynee sanoa, että leirityksien myötä olen päässyt tekemään hyvin tuttavuutta oman kouluni rehtorin kanssa. Ainakin poissaoloanomusten kirjoittelu sujuu jo rutiinilla! ;D
Lunta ja hiihtokelejä odotellessa,
Johanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti