Suunta oikeaan

Jouluksi suuntasin talvisesta Vuokatista kotiin Kokkolaan. Viime kerrasta kotona onkin jo vierähtänyt melko pitkä tovi. Syyskuuta taisi olla. Mukavahan se on kotona olla, nähdä tuttuja, syödä jouluruokia, avata lahjoja ja nauttia kiireettömyydestä. Näyttää kuitenkin siltä, että visiitti jää taas melko lyhyeksi. Lumitilanne Kokkolan seudulla on nimittäin varsin heikko ja lunta täytynee lähteä etsimään jostain. Tapanina starttaan Saarijärvellä, jossa toivottavasti on lunta edes hiukan enemmän, ja samalla pääsee kylään mummolaan. Mihin auton keula sen jälkeen suunnataan on vielä arvoitus..
Viikon takainen Skandinavia-cup viikonloppu antoi taas uskoa omiin mahdollisuuksiin tulevissa kilpailuissa alkukauden varsin heikkojen suoritusten jälkeen. Vaisu tulostaso syksystä ja alkutalvesta johtui ainakin pääosin pahentuneesta astmasta, joka viime viikonlopun perusteella on onneksi nyt saatu melko hyvin hallintaan. Eiköhän sitä vauhtia ala miehestä löytymään kun pystyn taas kilpailla ja saan vain tarpeeksi startteja alle sekä hyvää treeniä siihen kylkeen:)

Syökäähän kaikki muutkin paljon kinkkua ja suklaata, etten joudu liikaa tasoitusta antamaan. Hyvää joulua ja lumisempaa uutta vuotta kaikille toivoen!

Matti

Hyvää Joulua!

Viimeistä viedään

Nimittäin St1-ryhmän leiriä omalta osaltani. Kolme vuotta ryhmässä on kulunut hurjan nopeasti, ja tuntuu haikealta jättää ryhmän touhut taakse. Tuttu ja turvallinen alkaa olla takanapäin, ja tämän talven jälkeen tie käy kohti yleistä sarjaa. Leirejä nuorten ryhmässä on ollut noin 50 vuorokautta/vuosi, joten kolmen vuoden aikana olen viettänyt tämän ryhmän kanssa suunnilleen 150 päivää leireillä! Siinä ajassa on ehtinyt tutustua hyvin kilpakumppaneihin, etenkin kun samoja kisareissujakin tuppaa aika paljon kertymään.

Lumen puute ja vähyys on tuonut alkutalveen haasteellisuutta. Keski-Suomessa (niin kuin monessa muussakin paikassa) lunta on ollut vähän, eikä hiihtäminen ole ollut mahdollista. Muutamat kisareissut ja putkihiihto ovat vähän auttaneet lumituntuman pitämisessä, mutta aika sumplimista harjoittelu on ollut. Toivon todella, että kotipuolessakin pääsee hiihtämään pikapuoliin kunnon laduille. Erityisesti perinteisen hiihto on jäänyt aika vähälle näin alkutalvesta.

Itsenäisyyspäivänä sain vihdoin painaa ylioppilaslakin päähäni. Juhlien ja kilpailuiden takia jouluun valmistautuminen on jäänyt vähemmälle, mutta vielähän tässä on viikko aikaa kaivaa joulumieli esiin. Sen verran olen kuitenkin ehtinyt valmistautua, että lahjat ovat valmiina (osan hankin hyvissä ajoin jo marraskuussa :)). Sukkapuikot ovat viuhuneet, joten jokunen pehmeä paketti saattaa pukinkontista löytyä!

Hyvää Joulua!
Anni

Syksyn saldo

Harjoituskausi on lähes takana ja nyt päästään nauttimaan työn hedelmistä kisakauden merkeissä. Sitä ennen ajattelin vähän pohdiskella että mitä on syksyn aikana saatu aikaan. Syksy on monella tavalla ollut uuden opettelua koska leiriviikkoja on kertynyt enemmän kuin parin viimevuoden aikana yhteensä. Kotona Ylöjärvellä käynti onkin monesti ollut lähinnä pyykkäys reissu ennen kuin kamppeet sullotaan takaisin kassiin ja hypätään junaan kohti seuraavaa kohdetta..

Olen aina tottunut harjoittelemaan yksin ja säätämään omat lenkkivauhtini ja tehoni. Kuitenkin leireillä kaikki harjoitukset on tehty yhdessä ja se on vaatinut uudenlaista suhtautumista niin reeniseuraan kuin omaan itseeni. Yhteisharjoitukset ovat tuoneet uutta väriä harjoitteluuni ja myös hyvähenkistä kisailua lenkeille, ja olen enemmän kuin iloinen kun olen saanut tehdä harjoituksia tässä loistavassa seurassa.
Kolmantena tuli mieleen harjoittelu. Leireillä näkee niin montaa eri harjoitustyyliä kuin on urheilijoitakin. Sekoitettuna vielä ryhmän valmentajan laatimaan leiri ohjelmaan ja oman valmentajan toiveisiin on melko mielenkiintoista yrittää pysyä omassa suunnitelmassa. Tämä puoli on kuitenkin toiminut todella hyvin, ja ryhmän valmentajalta on löytynyt sopivasti ideoita ja joustoa, jotta jokainen pystyy halutessaan
omanlaiseensa harjoitteluun.

Viime viikolla kävin ottamassa varaslähdön talveen Levin maisemista ja vaikkei luonnonlunta ollut ihan hiihdettäväksi asti niin tykkibaana oli mitä parhaimmassa kunnossa ja hiihto kilometrejä kertyikin reilut 400km. Nyt odotellaankin sitten peukut pystyssä Tampereen seudullekin kunnon pakkasia ja tietysti sitä lunta mutta sitä ennen kuitenkin täytyy turvautua vielä rullahiihtoon...Joulukuussa?

Kisakauden aloitin Oloksen tykkikisoissa mutta kisakausi lähtee todenteolla käyntiin vasta ensi viikonloppuna Kontionlahden FIS-kisoissa josta eteempäin kisoja onkin melkein joka viikonloppu. Terveenä pysyminen on edelleenkin ykköstavotteena koska syksyllä on selvästi flunssavaivaa taas pyörinyt hiihtäjien keskuudessa. Itse olen terveenä pysynyt ja harjoituksissa onkin otettu isoja harppauksia parempaan suuntaan. saa nähdä tuottaako se talvella tulosta(:

..Ja niin seuraava leirimme vuokatissa tulee olemaan monelle ryhmän jäsenelle viimeinen ja haluasinkin kiittää erityisesti heitä loistavasta leireilyseurasta! Toivottavasti itsellä leirelyt jatkuu vielä ensi vuonnakin:)

-Antti