Alunperin suunnitelmissa tämä viikko olisikin ollut lepoa, sillä 4 jaksoa on reenattu hyvin ja kovaa. Kesällä ei harjoituksissa kikkailtu vaan tehtiin valmentajani kanssa perustreeniä ja laitettiin aerobinen puoli sellaiseen kuntoon missä se pitääkin olla. Se puoli onkin kehittynyt viime kaudesta erittäin paljon, tulihan perusharjoitteluuni mononukleoosin takia lokakuusta tammikuuhun kestänyt aukko. Näihin pohjiin onkin nyt hyvä rakentaa syksyn ajan seiniä ja talvella katto, johon piippu valmistuu helmikuun puolen välin tienoilla, jolloin Turkin kisoissa toivon mukaan taistellaan kärkisijoista!
Tällä harjoituskaudella olen saanut kehitettyä myös luistelutekniikkaani. Vaikka Turkissa normaalimatka hiihdetäänkin perinteisellä, en ole unohtanut pitkäaikaista projektiani. Vielä jonain päivänä pystyn hiihtämään molempia tyylejä yhtä vahvasti! Aikasempiin harjoituskausiin verrattuna muutosta on tullut myös voimaharjoitteluun. Olen tehnyt voimaharjoituksia koko kesän ajan, eikä tuntuma rautatankoihin ole kadonnut missään vaiheessa. Nyt ylävartalon voimatasot ovat siinä kunnossa, että pääsen oikeasti suksella kovaa!
Seuraavalle nuorten maajoukkueleirille en pääse, vaan lähden Ramsauhun hieman aikaisemmin A-maajoukkueen remmissä. Tämä valinta siksi, että saan kirjoitettua tänä syksynä ylioppilaskirjoituksissa ensimmäisen reaalin, terveystiedon. Ramsaun leiriä pidän kuitenkin sen verran tärkeänä, että jätän äidinkielen odottamaan kevääseen, jolloin minulla riittää työnsarkaa kolmen aineen verran.
Nyt on aika palata sorvin ääreen, eli vedenkeittimen ja viinimarjamehun kimppuun! Toivon mukaan tauti hellittää ja ennen Ramsauta saisi pari viikkoa ehjää harjoittelua alle, jotta olisi hyvä lähteä haistelemaan ohutta ilmaa.
-AIVO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti