Korkealle totuttautumista ja suksituntumaa

Nuorten valmistautuminen kohti kauden päätavoitetta on päässyt hyvään vauhtiin. Tällä hetkellä olemme leirityskauden puolivälissä ja samalla kauden kohokohdassa Ramsaun jäätiköllä hakemassa hieman jo suksituntumaa. Mutta kaikista tärkeimpänä totuttautumassa ja hakemassa tuntumaa korkealla asumiseen ja harjoitteluun. Tämän leirin päätarkoitus onkin löytää jokaiselle sopiva malli valmistautumiseen nuorten MM-kilpailuihin. Sillä jokainen kuitenkin sopeutuu eritavalla ja nopeudella korkeaan ilmanalaan. Tästä olemmekin saaneet jo hyvin viitteitä ensimmäisinä päivinä.

Leirin alkupäivinä olemme saaneet nauttia hienoista ilmoista, maisemista ja jäätiköllä olemme päässeet hiihtämään kohtuullisen hyvissä olosuhteissa. Vaikka ylhäällä lunta ei ole juuri ollenkaan, niin 4km lenkki on ollut silti hiihdettävässä kunnossa.  Sopiikin vain toivoa, että yöpakkaset jatkuvat, ja pääsisimme täten myös hiihtämään loppuleirin ajan.

Valmentajana olen ollut erittäin tyytyväinen nuorten tekemiseen kaikilla leireillä. On ollut hienoa nähdä, että kaikilla on motivaatio kohdillaan ja tekemisen laadusta ei ole tingitty missään vaiheessa. Joten odotan suurella mielenkiinnolla ja luottavaisin mielin tulevaa kautta, vaikka vielä on monta harjoitusta jäljellä ennen kauden päätavoitetta.

Terveiset aurinkoisesta Itävallasta,
Janne

(kuva: Jari Havela)

Leiriohjelma:
24.9    matkustus + ju verr
25.9    ap. Hi V pk1
    ip. RH P pk alhaalta – hotellille 1,30-2,00
26.9    ap. H P pk1
    ip. Ju + explo + jirka`s
27.9    ap. H 2,5-3h
    ip. Lepo
28.9     Hi P pk
    ip. Rh v 5x5`/3-5`VK
29.9    LEPO
30.9     ap. Hi pk
    ip. RH P pichl testi 20-30`
1.10    ap. H 3.00 PK
    ip. LEPO
2.10    ap. Hi V Startit + maaliintulot 2h pk
    ip. J + sali + jirka`s
3.10     ap. Hi pk
    ip.  Planai SR 3-4x10`vk
4.10    ap. Hi pk
    ip.  J 1.00-1.30 pkc

Kilpailuvauhtia rakentamaan

Ensimmäinen koulujakso on jo lopuillaan ja koeviikko lähestyy jo uhkaavana. Välillä hinku lenkille on saanut unohtamaan kirjat vähän pitemmäksikin aikaa repun pohjalle ja nyt olisikin taas hyvä hetki ryhdistäytyä. Koeviikon lähestyminen tarkoittaa samalla myös että ensimmäinen ulkomaanleirini Ramsaussa junnumaajoukkueen seurassa häämöttää jo.

Viimeiset pari vuotta olen selvinnyt oikeastaan täysin terveenä, mutta nyt tämä harmittava syysflunssa löysi sitten minutkin. Nyt tauti on kuitenkin melkein nujerrettu ja harjoittelua voi jälleen tehostaa. Muuten kesä on sujunut mainiosti. Viime vuoden pohjalta tehdyllä suunnitelmalla ollaan edetty ja tunteja nostettu sopivasti.

Ehdin myös leirien välissä piipahtamaan myös perheen kanssa Norjassa "lomailemassa". Siellä sain upeissa maisemissa tehdä onnistuneita harjoituksia joihin kuului muun muassa parin päivän vaellus, jonka välissä yövyimme 2200metrissä. Myös jääkiipeilyyn pääsin tutustumaan ensimmäistä kertaa ja täytyy sanoa että kyllä sekin ihan urheilusta käy!

Kesään kuului muutenkin runsaasti pitkäkestoisia vaellustyyppisiä harjoitteita. Pidän itse todella paljon vaeltelusta ja tarkoitus olikin taas tänä vuonna käydä kiertämässä karhunkierros. Tiukan aikataulun takia kuitenkin se luultavasti jää haaveeksi, mutta toiveissa on yhdessä valmentajani kanssa saada viikonloppuja hyödynnettyä vaeltelun merkeissä.

Viime kauden menestys tuo tulevaan kauteen jonkin verran paineita varsinkin kun ensi talvena ei samanlaiseen menestykseen taida olla mahdollisuutta. Kuitenkin onnistuneen kesän siivittämänä lähden rauhallisin mielin rakentamaan kilpailuvauhtia syksyn kovista harjoituksista ja toivon että kuntopiikki osuisi taas oikeisiin kisoihin.

Nyt ei siis muuta kun villasukat jalkaan ja kaulus korkealle niin vältytään enemmältä sairastelulta! ..niin ja hyvää syksyä kaikille:)

-Antti

Terveisiä Lapin Ruskasta

Hurja, miten aika kuluu nopeasti. Vasta olimme kesäkuussa Vuokatin leirillä ja mietimme tyttöjen kanssa mitä uskallamme tänne teille hiihdon ystäville kirjoittaa. Silloin vielä ajattelin, että eihän minulla ole mitään kiirettä, kun reilu 9 viikkoa aikaa. Apua, tässä nyt ollaan, ja on minun vuoro avartaa teille vähän meidän junnujoukkueen arkea yhdestä näkökulmasta.

Tänä vuonna oli erilainen tilanne lähteä leireilemään ryhmän kanssa, kun olimmekin Annin kanssa vanhimmat tytöt. Tuntuu hurjalta ja välillä pelottavaltakin kuinka me vanhenemme ja yhtäkkiä hiihdämme viimeistä vuotta junnusarjoissa. Se luo uudenlaisia lähtökohtia tulevaan talveen. Välillä vain tulee tunne, kuinka haluaisi olla se pieni tyttö ja nauttia niistä hienoista hiihtokokemuksista. Toisaalta on hienoa nähdä kuinka on pystynyt kehittymään vuosi vuodelta ja toivottavasti sama jatkuu tulevina vuosinakin.

Tähän mennessä olemme taistelleet kunnialla läpi 3 erilaista leiriä ja 4 vielä odottamassa. Omalta osaltani kesä on sujunut hienosti ja saanut tehtyä onnistuneita viikkoja. Suuria muutoksia ei ole tullut edelliseen vuoteen verrattuna, määrällisesti samaa luokkaa ja tehoja on tullut viikkoihin enemmän.

Ehdottomasti kesän yksi parhaista hetkistä oli Ylläksen leiri, jossa viimeistään oppi, kuinka väsyneenäkin kropasta pystyy vielä raapimaan tehoja irti. Tykkään kokeilla omia rajoja, jonka takia viikon kohokohtia ovat kunnon ”rääkki” treenit. Se tunne, kun taistelet kuuluisia maitohappoja vastaan. Kovien harjoitusten lisäksi on muistettava hyvä ravinto ja varsinkin lepo.

Tästä johtuen monesti aikaa muuhun ns. normaalien nuorten ajanvietteisiin ei hirveästi ole. Itse en ole kokenut, että jäisin mistään paitsi etten välttämättä voi olla myöhään viettämässä iltaa tai juhlimassa. Parhaiten vapaa-ajan viettää perheen kanssa.

Ei ilman säikähdyksiäkään selvitty kesästä. Reilu kolme viikkoa sitten sattui työtapaturma ja kaaduin rullilla. Istuin sairaalassa kuvattavana ja tuntui, että ei tässä ole mitään järkeä. Kerkesin vilkkaan mielikuvitukseni takia käymään kaikki mahdolliset läpi. Onneksi äiti rauhoitti vieressä ja naureskeli minulle. Lopputuloksena peukalo murtunut ja 2 viikkoa kipsissä.

Voitte vain kuvitella kuinka otti päähän kävellä sieltä pihalle ja teki mieli vaan huutaa. Onneksi Koutsi otti minun puolesta rauhallisesti ja käytti mielikuvitusta treenien suhteen. Loppuen lopuksi saattoi vain olla hyvästä, että joutui tekemään erilaisia treenejä reilun viikon ajan, eikä käynyt pahemmin.

Nyt viikonlopun olen ladannut akkuja Rukan maisemissa vaaroja kiertäen ja hyviä treenejä hakien. Voiko olla parempaa kuin Rukan maisemat, auringonpaiste ja alkava ruska.

Suosittelen kokeilemaan!

Ihanaa syksyä kaikille!
Palaillaan!

-Sussu

Ei mitään uutta auringon alla!

Syyskuu ja ensi kuun jälkeenhän on jo marraskuu. Samalla se tarkoittaa sitä, että niskasiivot sairastuvat koulujen alettua syysflunssaan. Sairastelun aika on todellakin minulle tyypillinen, onhan viimeiset kaksi syksyä menneet pilalle toinen toistaan pahempia tauteja parannellessa. Toivottavasti tänä vuonna saa tyytyä ihan vain flunssaan! Rovaniemen jälkeinen aika on minun osaltani sujunut siis sohvalla makoillen ja Daegun kisoja katsellen..

Alunperin suunnitelmissa tämä viikko olisikin ollut lepoa, sillä 4 jaksoa on reenattu hyvin ja kovaa. Kesällä ei harjoituksissa kikkailtu vaan tehtiin valmentajani kanssa perustreeniä ja laitettiin aerobinen puoli sellaiseen kuntoon missä se pitääkin olla. Se puoli onkin kehittynyt viime kaudesta erittäin paljon, tulihan perusharjoitteluuni mononukleoosin takia lokakuusta tammikuuhun kestänyt aukko. Näihin pohjiin onkin nyt hyvä rakentaa syksyn ajan seiniä ja talvella katto, johon piippu valmistuu helmikuun puolen välin tienoilla, jolloin Turkin kisoissa toivon mukaan taistellaan kärkisijoista!

Tällä harjoituskaudella olen saanut kehitettyä myös luistelutekniikkaani. Vaikka Turkissa normaalimatka hiihdetäänkin perinteisellä, en ole unohtanut pitkäaikaista projektiani. Vielä jonain päivänä pystyn hiihtämään molempia tyylejä yhtä vahvasti! Aikasempiin harjoituskausiin verrattuna muutosta on tullut myös voimaharjoitteluun. Olen tehnyt voimaharjoituksia koko kesän ajan, eikä tuntuma rautatankoihin ole kadonnut missään vaiheessa. Nyt ylävartalon voimatasot ovat siinä kunnossa, että pääsen oikeasti suksella kovaa!

Seuraavalle nuorten maajoukkueleirille en pääse, vaan lähden Ramsauhun hieman aikaisemmin A-maajoukkueen remmissä. Tämä valinta siksi, että saan kirjoitettua tänä syksynä ylioppilaskirjoituksissa ensimmäisen reaalin, terveystiedon. Ramsaun leiriä pidän kuitenkin sen verran tärkeänä, että jätän äidinkielen odottamaan kevääseen, jolloin minulla riittää työnsarkaa kolmen aineen verran.

Nyt on aika palata sorvin ääreen, eli vedenkeittimen ja viinimarjamehun kimppuun! Toivon mukaan tauti hellittää ja ennen Ramsauta saisi pari viikkoa ehjää harjoittelua alle, jotta olisi hyvä lähteä haistelemaan ohutta ilmaa.

-AIVO