Vettä, vettä ja vettä! Puolitoista viikkoa sitten kauniit Ramsaun maisemat vaihtuivat Suomen sateiseen syksyyn. Ensimmäinen päivä, jolloin ei ole satanut oli eilen. Nautiskelinkin siitä metsässä liikkuen ja karpaloita poimien. Tein myös ehkä yhden vuoden viimeisistä rullahiihtolenkeistä, kenties jopa viimeisen.
Leiri Ramsaussa onnistui täydellisesti, ilman mitään ongelmia. Sää oli aivan upea! Aurinko paistoi joka päivä, eikä vettä satanut yhtään pisaraa. Luntakaan tosin ei satanut, mutta pystyimme kuitenkin tekemään kaikki hiihtoharjoituksetkin suunnitelmien mukaan. Leiri oli minulle ensimmäinen korkealla ja oli mielenkiintoista ja hieman jännittävääkin nähdä miten itse sopeudun ohuempaan ilmaan. Ensimmäisen päivän pääkivun selätettyäni pysyin nautiskelemaan harjoituksista ja kaikki sujui oikein hyvin.
Pientä jännitystä leirille myös mahtui ainakin minun osalleni. Ensimmäinen hissimatka ylös hiihtopaikalle nosti sykettä melkein enemmän kuin mikään reeni! 60 ihmistä suksien kanssa ahdattuna samaan pieneen gondoliin roikkumaan kilometrin korkeuteen oli järkytys ahtaan- ja korkeanpaikan kammosta kärsivälle. No, kammot ainakin hellittivät kymmenien hissireissujen jälkeen!
Yksi mahtava harjoitus oli sauvarinne syöksylaskurinteessä. Keskellä rinnettä saimme yhtäkkiä kavereita sonneista, jotka pistivät meihin vähän lisää vauhtia… Olimme ilmeisesti tulleet heidän reviirilleen.
Hieman haikein mielin ja aivan mahtavia maisemia ikävöiden palasin takaisin Suomeen. Heti aluksi piti jo kaivaa toppatakki ja paksummat harjoittelu vaatteet esiin. Nyt olen harjoitellut vähän aikaa hieman kevyemmin, että palautuminen korkealta on varmistettu. Koulussa on ollut ”hieman” järjestelemistä ja tekemistä saada muut kiinni.
Huomenna saan vihdoin tehtyä viimeisen rästikokeen ja samalla kellon lyömällä alkaakin jo uusi leiri Vuokatissa ;) Nyt siis pikku hiljaa valmistautumista kisakauden alkuun Vuokatti Ski Teamin väreissä!
- Saana

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti