Vajaat kolme vuotta sitten muutin Jyväskylään opiskellakseni Voionmaan urheilulukiossa. Silloinkin ratkaisu tuntui oikealta, ja tunne on matkan varrella vain voimistunut koko ajan. Urheilun ja opiskelun yhteensovittaminen on sujunut loistavasti. Nyt lukio on osaltani jo melkein paketissa, sillä syksylle jää vain pari kurssia sekä äidinkielen ja biologian kirjoitukset.
Urheilulukion suurin etu on ollut harjoitukset kolmesti viikossa koulun valmentajan johdolla. Kun näiden harjoitusten lisäksi henkilökohtainen valmentajani Jouni Heinonen on seurannut useita muita harjoituksiani viikossa, olen pystynyt tekemään laadukkaita treenejä. Lisäksi koulu on tarjonnut myös muunlaista tukea, kuten yhteistyötä Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU:n kanssa. Tietysti on ollut mukava harjoitella porukassa. Olen suunnitellut lukujärjestykseni aina niin, että joka päivä on mahdollista harjoitella kahdesti päivässä. Opettajat ovat olleet todella ymmärtäväisiä eikä opiskelu ole häirinnyt urheiluani ollenkaan. Normaalissa lukiossa kurssien suorittaminen olisi ollut huomattavasti vaikeampaa.
Pieniä rajoituksia tavoitteellinen hiihtäminen tuo opiskelujen suhteen, vaikka urheilulukiossa olisikin. Jos aikoo tosissaan hiihtää hyvin talvella, on mielestäni syytä jättää esimerkiksi abiristeily väliin. Myös vanhojen tanssit voivat talvella aiheuttaa ylimääräistä stressiä, joten monet ovat jättäneet ne tanssimatta. Itse tanssin vanhat, mutta muuten olen keskittynyt urheilemiseen. Nyt syksyllä joudun valitettavasti joustamaan harjoittelustani hieman lukion vuoksi, sillä äidinkielen yo-kirjoitukset sattuvat olemaan juuri samaan aikaan kun ryhmällämme on Ramsaun leiri. Täytyykin siis keksiä muita ratkaisuja, sillä kirjoituksissa minun on pakko olla paikalla.
Tulevaisuuden ammattini on vielä mietinnän alla, mutta onhan tässä vajaa vuosi aikaa miettiä. Selvää kuitenkin on, että hiihdon ehdoilla aion mennä ja opiskelut tulevat siinä sivussa.
-Anni
-Anni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti